Ensiaskeleet

Heips.

Tämä blogin aihe on yksinkertaisesti suloinen belgianpaimenkoiramme Rudolf. Rudin haemme kotiin Mustantuiskun Kennelistä lauantaina 30 pvä toukokuuta, jolloin se on sitten seitsemän viikkoa vanha. Tämä blogi toimii päiväkirjana Rudin matkalla pentupallerosta aikuiseksi. Olemme tavanneet koiranpennut ja emon (Mustantuiskun Zerina) silloin kun pallerot olivat kolmeviikkoisia. Sanoinkuvaamattoman suloisia nuo yhdeksän pentua kyllä olivat. Pentujen isä on Muko Deabei.

Tämä on minulle ensimmäinen koira, joten vähän jännittää, miten koulutus lähtee sujumaan. Miehelläni on kyllä ollut aikaisemmin koiria, ja olemme lukeneet monen monta koirakirjaa - ja opasta. Tässä blogissa pidän sitten päiväkirjaa hauvamme koulutuksen vaiheista. Koirakuumeeseen on onneksi tuonut vähän lohtua kirjojen läpi kahlaaminen.

Kävimme myös ostoksilla eläinkaupassa. Perheellämme ei ole erityisen materialistisia arvoja, ja kaikella kunnioituksella niitä koiraihmisiä kohtaan, jotka varustavat vuffensa valtavilla määrillä suloisia bling-bling-varusteita - me emme kuulu tähän joukkoon. Tarvikelistaan kuuluvat laadukkaat ja kestävät perustarvikkeet. Kaupasta mukaan lähti pennulle sopiva kaulapanta, ja laadukas (ja kallis...) talutin. Myös kynsisakset, lelu ja herkkupaloja, sekä puruluita. Vielä pitäisi hankkia harja ja hygieniatarvikkeita (shampoo ja hammasharjakin kaiketi) sekä keksiä ratkaisu autossa matkustamiseen. Farmaria meillä ei ole (vielä:-) mutta takakontti on kyllä iso ja ns. auki auton etuosaan. Ehkä siihen sitten verkko väliin? Tai sitten sellainen turvavyösysteemi. Häkki ei siis kuitenkaan mahdu. Tämä asia pitää vielä ratkaista. Jossain vaiheessa täytyy myös olla heijastinliivi talvea varten, me kun asumme maaseudulla, joten pihan ulkopuolella valoja ei ole. Koiran peti tuotti ongelmia. Niitä kun on kaikenlaisia, ja hinnat ovat korkeita. Hieman rahastuksen makua on mielestäni 90 euroa maksavassa tyynyssä... Toistaiseksi päädyimme tekemään pennulle itse pedin matalasta laatikosta ja peitosta.