Vasemmassa kuvassa viikko sitten vain toinen korva on noussut. Nyt 10 viikkoisena molemmat korvat ovat pystyssä. Rudi on taas jo paljon isompi! Rudi on ollut viime päivinä aika vallaton. Aja kissoja takaa metsikköön ja muutenkin hieman laajentaa reviriään pihallamme. Vaikka tänne- kutsu ei todellakaan toimi silloin kun koira on tohkeissaan jostain, onneksi selän kääntäminen ja pois kävely toimii hyvin.

Olemme ahkerasti harjoitelleet maahan-käskyä. Myös viereen , seuraa ja paikka ovat tulleet esiin, tosin ei vielä kovin intensiivisesti. Itselläni on pitänyt viime päivät kiirettä ja koiran koulutus on hieman jäänyt vähemmälle.

Metsälenkki

Rudi kasvaa hurjaa vauhtia. Tuntuu, että joka aamu kun herään, se on paljon isompi. Mies sanoo samaa aina tultuaan töistä kotiin.

Eilen kävimme Ruppanan kanssa ensimmäistä kertaa kunnon metsälenkillä. Tähän asti olemme käyneet vaan lähimaastoissa. Eilen mummo hoiti vauvaa ja me painelimme koiran kanssa metsään. Oli suunnattoman hauskaa! Rudi oli aivan innoissaan! Me teimme ehkä neljän kilometrin lenkin samalla kun Rudin lenkki ainakin siitä vimmatusta juoksemisesta ja pyörimisestä päätellen oli ainakin 10 km:-) Hän saikin enimmän matkaa olla ihan vapaana, vaan lähellä autotietä laitoimme taluttimeen.

Tänään harjoittelimme maahan ja paikka -käskyjä. Maahan sujuu jo oikein hyvin, paikkakin alkaa hahmottua. Ainakin silloin kun ollaan jo tarpeeksi leikitty ja vähän jo väsähdetty:-) Ruppa kun on vielä niin pieni, että oikein innoissaan ollessaan monet jutut tuppaavat unohtumaan. Söpöä.

Rudi 9 viikkoa

Rudi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa. Se on myös syy, miksi en ole ehtinyt päivitellä tätä blogia:-)
Rudolfimme on kotiutunut hyvin ja on osoittautunut reippaaksi ja Villiksi (isolla Veellä) tapaukseksi.

Arki vauvaihmisen ja vauvakoiran kanssa ei ainakaan käy tylsäksi. Molemmat vaikuttavat olevan aika lailla samassa vaiheessa - eivät ole sisäsiistejä,purevat ja syövät KAIKKEA mitä käsiinsä saavat, ovat uteliaita ja kiinnostuneita kaikesta ja hyvin läheisriippuvaisia minusta:-) Onneksi heistä on myös paljon seuraa toisilleen!

Rudi on selvästi kaikessa pentumaisuudessa villiydessään kuitenkin fiksu koira. Se on oppinut kahdessa viikossa istu-käskyn hienosti samoin kun kaulapannan käytön ja taluttimessa kävelyn. Olemme harjoitelleet myös maahan-käskyä sekä tänne- ja paikka- komentoa. Tänne-tulo sujuu oikein hyvin silloin kun Ruppana niin haluaa, mutta ei niinkään hyvin jos hänellä on jotain mielenkiintoisempaa meneillään, esim. on nähnyt jomman kumman kissoistamme ja rynnännyt perään, löytänyt riirenraadon ja paennut syömään sitä (YÖK), varastanut vauvan kakkapökäleen ja mennyt syömään sitä piiloon jne.

Pari päivää vasen korva on ollut pystyssä jo enimmän aikaa, mutta oikea on vielä luppa. Yritän saada hyvää kuvaa, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei ole kovinkaan helppoa saada vintiöstämme kunnon kuvaa. Jokaisessa kuvassa on vaan joko yksi jalka, vähän selkää, tai mahdollisesti koira on jo toisella puolella pihaa kun salama räpsähtää.

Jaha, nyt taitaa olla aika mennä koiran kanssa pihalle:-)

Oppaita ja neuvoja laidasta laitaan

Aloitan pienellä johdannolla.
Olen sellainen, että kun johonkin ryhdyn luen siitä kaiken mahdollisen. Kun olin raskaana, luin paljon kirjallisuutta vauvanhoidosta ja huomasin että teorioita on monenlaisia samoin kuin neuvoja. Mutta se oli vielä pientä verrattuna koirankoulutusoppaisiin. Esimerkiksi se pitääkö pennulle osoittaan johtoasemaa koko ajan, vai vaan välillä vai ei ollenkaan. Myös ihan tavallisista hoito-ohjeista - kuten vaikka kuinka monta kertaa pentu ruokitaan päivässä- on todella erilaisia ohjeita. Hassuinta on se, että jokainen opas, kirja ja neuvova boginpitäjä ehdottomasti korostaa, että muut ohjeet ovat vääriä:-) Onneksi ainakin mulla maalaisjärki pelaa - voi sitten katsoa käytäntöä - mikä toimii juuri meidän koiralle.

Olemme kunnostaneet kotiamme hieman koiraystävällisemmäksi viime päivät. Ulkona pihalla (asumme siis omakotitalossa landella ->piha on iso ja siihen kuuluu oma metsikkö) siivosimme pois joitain vaarallisia työkaluja. Sisällä talossa on vaarallinen portaikko, mutta onneksi siinä on vauvaportti:-) Joten koira ja vauva pysyvät molemmat mukavasti alakerrassa. Ajattelimme heti, että pentu ei aluksi mene yläkertaan. Myös sen takia, että kissoilla on sitten yläkerrassa 'turvapaikka' missä rauhoittua jos pennun leikit rupeavat ärsyttämään. Etsimme koiran pedille sopivan paikan - sellaisen jossa se saa olla rauhassa mutta näkee kuitenkin lähes koko alakerran.

Mieheni päätti, että koira ei nuku kanssamme sängyssä. Mulle tämä oli aluksi paha paikka, olen nukkunut 9 vuotta joka vuotta kissani kanssa ja ajattelin että on luonnollista otta myös koira kainaloon. Mutta tarkemmin ajateltuani hyväksyin asian. On totta, että koirasta lähtee paljon hiekkaa ja viehän se sitten tilaakin. Ja erityisesti - en halua että kissani kokevat mustasukkaisuutta. Olkoon siis niin, että vuffe nukkuu omassa pedissä ja kisut sängyssä. Sohva sen sijaan on avoin lepopaikka kaikille perheenjäsenillemme - niin kaksi- kuin nelijalkaisille.

Noh, sellaista tälä kertaa. Pohdin varmasti lisää koirankasvatusperiaatteita lähiakoina:-)

Ensiaskeleet

Heips.

Tämä blogin aihe on yksinkertaisesti suloinen belgianpaimenkoiramme Rudolf. Rudin haemme kotiin Mustantuiskun Kennelistä lauantaina 30 pvä toukokuuta, jolloin se on sitten seitsemän viikkoa vanha. Tämä blogi toimii päiväkirjana Rudin matkalla pentupallerosta aikuiseksi. Olemme tavanneet koiranpennut ja emon (Mustantuiskun Zerina) silloin kun pallerot olivat kolmeviikkoisia. Sanoinkuvaamattoman suloisia nuo yhdeksän pentua kyllä olivat. Pentujen isä on Muko Deabei.

Tämä on minulle ensimmäinen koira, joten vähän jännittää, miten koulutus lähtee sujumaan. Miehelläni on kyllä ollut aikaisemmin koiria, ja olemme lukeneet monen monta koirakirjaa - ja opasta. Tässä blogissa pidän sitten päiväkirjaa hauvamme koulutuksen vaiheista. Koirakuumeeseen on onneksi tuonut vähän lohtua kirjojen läpi kahlaaminen.

Kävimme myös ostoksilla eläinkaupassa. Perheellämme ei ole erityisen materialistisia arvoja, ja kaikella kunnioituksella niitä koiraihmisiä kohtaan, jotka varustavat vuffensa valtavilla määrillä suloisia bling-bling-varusteita - me emme kuulu tähän joukkoon. Tarvikelistaan kuuluvat laadukkaat ja kestävät perustarvikkeet. Kaupasta mukaan lähti pennulle sopiva kaulapanta, ja laadukas (ja kallis...) talutin. Myös kynsisakset, lelu ja herkkupaloja, sekä puruluita. Vielä pitäisi hankkia harja ja hygieniatarvikkeita (shampoo ja hammasharjakin kaiketi) sekä keksiä ratkaisu autossa matkustamiseen. Farmaria meillä ei ole (vielä:-) mutta takakontti on kyllä iso ja ns. auki auton etuosaan. Ehkä siihen sitten verkko väliin? Tai sitten sellainen turvavyösysteemi. Häkki ei siis kuitenkaan mahdu. Tämä asia pitää vielä ratkaista. Jossain vaiheessa täytyy myös olla heijastinliivi talvea varten, me kun asumme maaseudulla, joten pihan ulkopuolella valoja ei ole. Koiran peti tuotti ongelmia. Niitä kun on kaikenlaisia, ja hinnat ovat korkeita. Hieman rahastuksen makua on mielestäni 90 euroa maksavassa tyynyssä... Toistaiseksi päädyimme tekemään pennulle itse pedin matalasta laatikosta ja peitosta.