tiistai 26. toukokuuta 2009

Oppaita ja neuvoja laidasta laitaan

Aloitan pienellä johdannolla.
Olen sellainen, että kun johonkin ryhdyn luen siitä kaiken mahdollisen. Kun olin raskaana, luin paljon kirjallisuutta vauvanhoidosta ja huomasin että teorioita on monenlaisia samoin kuin neuvoja. Mutta se oli vielä pientä verrattuna koirankoulutusoppaisiin. Esimerkiksi se pitääkö pennulle osoittaan johtoasemaa koko ajan, vai vaan välillä vai ei ollenkaan. Myös ihan tavallisista hoito-ohjeista - kuten vaikka kuinka monta kertaa pentu ruokitaan päivässä- on todella erilaisia ohjeita. Hassuinta on se, että jokainen opas, kirja ja neuvova boginpitäjä ehdottomasti korostaa, että muut ohjeet ovat vääriä:-) Onneksi ainakin mulla maalaisjärki pelaa - voi sitten katsoa käytäntöä - mikä toimii juuri meidän koiralle.

Olemme kunnostaneet kotiamme hieman koiraystävällisemmäksi viime päivät. Ulkona pihalla (asumme siis omakotitalossa landella ->piha on iso ja siihen kuuluu oma metsikkö) siivosimme pois joitain vaarallisia työkaluja. Sisällä talossa on vaarallinen portaikko, mutta onneksi siinä on vauvaportti:-) Joten koira ja vauva pysyvät molemmat mukavasti alakerrassa. Ajattelimme heti, että pentu ei aluksi mene yläkertaan. Myös sen takia, että kissoilla on sitten yläkerrassa 'turvapaikka' missä rauhoittua jos pennun leikit rupeavat ärsyttämään. Etsimme koiran pedille sopivan paikan - sellaisen jossa se saa olla rauhassa mutta näkee kuitenkin lähes koko alakerran.

Mieheni päätti, että koira ei nuku kanssamme sängyssä. Mulle tämä oli aluksi paha paikka, olen nukkunut 9 vuotta joka vuotta kissani kanssa ja ajattelin että on luonnollista otta myös koira kainaloon. Mutta tarkemmin ajateltuani hyväksyin asian. On totta, että koirasta lähtee paljon hiekkaa ja viehän se sitten tilaakin. Ja erityisesti - en halua että kissani kokevat mustasukkaisuutta. Olkoon siis niin, että vuffe nukkuu omassa pedissä ja kisut sängyssä. Sohva sen sijaan on avoin lepopaikka kaikille perheenjäsenillemme - niin kaksi- kuin nelijalkaisille.

Noh, sellaista tälä kertaa. Pohdin varmasti lisää koirankasvatusperiaatteita lähiakoina:-)

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Ensiaskeleet

Heips.

Tämä blogin aihe on yksinkertaisesti suloinen belgianpaimenkoiramme Rudolf. Rudin haemme kotiin Mustantuiskun Kennelistä lauantaina 30 pvä toukokuuta, jolloin se on sitten seitsemän viikkoa vanha. Tämä blogi toimii päiväkirjana Rudin matkalla pentupallerosta aikuiseksi. Olemme tavanneet koiranpennut ja emon (Mustantuiskun Zerina) silloin kun pallerot olivat kolmeviikkoisia. Sanoinkuvaamattoman suloisia nuo yhdeksän pentua kyllä olivat. Pentujen isä on Muko Deabei.

Tämä on minulle ensimmäinen koira, joten vähän jännittää, miten koulutus lähtee sujumaan. Miehelläni on kyllä ollut aikaisemmin koiria, ja olemme lukeneet monen monta koirakirjaa - ja opasta. Tässä blogissa pidän sitten päiväkirjaa hauvamme koulutuksen vaiheista. Koirakuumeeseen on onneksi tuonut vähän lohtua kirjojen läpi kahlaaminen.

Kävimme myös ostoksilla eläinkaupassa. Perheellämme ei ole erityisen materialistisia arvoja, ja kaikella kunnioituksella niitä koiraihmisiä kohtaan, jotka varustavat vuffensa valtavilla määrillä suloisia bling-bling-varusteita - me emme kuulu tähän joukkoon. Tarvikelistaan kuuluvat laadukkaat ja kestävät perustarvikkeet. Kaupasta mukaan lähti pennulle sopiva kaulapanta, ja laadukas (ja kallis...) talutin. Myös kynsisakset, lelu ja herkkupaloja, sekä puruluita. Vielä pitäisi hankkia harja ja hygieniatarvikkeita (shampoo ja hammasharjakin kaiketi) sekä keksiä ratkaisu autossa matkustamiseen. Farmaria meillä ei ole (vielä:-) mutta takakontti on kyllä iso ja ns. auki auton etuosaan. Ehkä siihen sitten verkko väliin? Tai sitten sellainen turvavyösysteemi. Häkki ei siis kuitenkaan mahdu. Tämä asia pitää vielä ratkaista. Jossain vaiheessa täytyy myös olla heijastinliivi talvea varten, me kun asumme maaseudulla, joten pihan ulkopuolella valoja ei ole. Koiran peti tuotti ongelmia. Niitä kun on kaikenlaisia, ja hinnat ovat korkeita. Hieman rahastuksen makua on mielestäni 90 euroa maksavassa tyynyssä... Toistaiseksi päädyimme tekemään pennulle itse pedin matalasta laatikosta ja peitosta.